
![]() Paula
Eli olen kohta 16- vuotias tyttö, ja asun Mankkaalla. Olen aina ollut aika ulospäinsuuntautunut persoona, eikä minulla koskaan ole ollut ongelmia kavereiden saamisessa. Vietän siis aika paljon aikaa kavereiden kanssa, mutta viihdyn myös hyvin yksin. Kun olen yksin, lähden usein kuvailemaan luontoa tai Liinua. Minusta on ihanaa vaeltaa yksin pellolla kameran kanssa. Silloin pää vähän selkenee ajatusten myllerryksestä, ja stressi vähenee. Erityisen ihanaa se on silloin, kun saan napattua hyvän kuvan. Se on outoa miten onnelliseksi oikeasti tulen vain niin pienestä asiasta, kun joskus en ole oikein tyytyväinen mihinkään. Lähes aina kun minua alkaa ahdistaa, otan kynän käteen, paperin esiin ja alan piirtäämään. Joskus ei synny oikeastaan mitään muuta kuin sotkua, mutta joskus onnistun piirtämään jotain, mistä itsekin pidän. Se ei ole kovinkaan yleistä, mutta voin sanoa että se on yleistynyt huimasti viimeisten kuukausien aikana, ja se on hyvin lohduttavaa. En piirrä pelkästään silloin kun minua ahdistaa. Olen jo pitkään piirtänyt lähes päivittäin, ja olisi ihanaa löytää jonain päivänä se oma tyyli. Vielä minulla ei ole mitään selkeää linjaa. Vaatteet ovat myös yksi suurista houkutuksistani. Rakastan hienosti yhdisteltyjä kokonaisuuksia, ja kivoja asusteita. Seurailen monia blogeja päivittäin, ja sen lisäksi kyttäilen Lookbookkia inspiraation saamiseksi. Valitettavasti olen tässäkin asiassa vielä hiukan hukassa, eikä minulla ole mitään selvää linjaa. Ehkä pitää odottaa pari vuotta ennen kuin löydän omat tieni näiden kaikkien asioiden keskeltä.
En ole vielä maininnut ollenkaan minun suhdetta koiriin. Johtuen osittain siitä, ettei minulla oikeastaan ole mitään suurempaa suhdetta koiriin. Minulla on vain valtavan paksu, leveä, vahva ja kova suhde omaan koiraani, Liinuun. Liinun seurauksena myös lähes kaikkiin labradorinnoutajiin, mutta siihen koirainnostukseni päättyykin. Yhteen rotuun. Säälittävää. Silti myös labradorinnoutajien kanssa voi harrastaa kaikennäköistä, kuten tokoa, josta olen äärimmäisen kiinnostunut. Luulen, etten koskaan enää tule elämään ilman labradorinnoutajaa, minun vain pitää saavuttaa se tietty tasapaino elämässä, ennen kuin minulla on aikaa harrastaa sen kanssa mitään. Tällä hetkellä minulla menee kaikki aika harrastuksiin (aerobic yms.), kavereihin sekä kouluun. Ja se pari tuntia vapaa-aikaa menee usein joko koneelle, Liinun lenkille tai valokuvaamisen jne. Enempää en itsestäni kerro, ja tosiaan jos haluatte tietää lisää, lukekaa blogiani jonka linkin löydät ylempää. Eli jatkakaa toki sivujen selailua. Ciao!
|